Kaikki lahjamme, myös rahat ja varallisuus, tulevat Jumalalta. Jumala tahtoo meidän jakavan omastamme ja on antanut ohjeen palauttaa kymmenennen osan saamastamme tulosta hänen työhönsä. Kymmenesosa on Jumalan. Näin Jumala muistuttaa meitä siitä, että hän on kaiken siunauksen lähde. Kymmenysjärjestelmä on selkeän yksinkertainen ja vetoaa tasapuolisesti samassa suhteessa sekä rikkaaseen että köyhään.
Jotkut ajattelevat, että kymmenykset koskevat vain juutalaisia, mutta Abraham ja Jaakob antoivat Herralle kymmenykset Raamatun varhaisaikoina kauan ennen kuin juutalaista kansaa ja leeviläistä pappeutta oli olemassa. Käytäntö oli siis jo silloin vakiintunut.
Abrahamin kymmenykset: ”Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi, ja hän siunasi Abramia sanoen: – Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja. Kiitetty olkoon Korkein Jumala, jo- ka antoi sinun lyödä vastustajasi. Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista.” (1. Moos. 14:18–20.)
Jaakobin lupaus Jumalalle: ”Tästä paikasta, johon minä kiven pystytin, on tuleva Jumalan pyhäkkö. Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset.” (1. Moos. 28:22.)
Useita satoja vuosia tätä myöhemmin Jumala ilmoitti Moosekselle israelilaisia velvoittavat kymmenyssäädökset erämaavaelluksen aikana.
- ”Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja.” (3. Moos. 27:30.)
- ”Leevin jälkeläisille minä annan perintöosaksi kaikki kymmenykset. Se on korvaus siitä työstä, jonka he tekevät pyhäkköteltassa. – – Mutta leeviläiset eivät saa omistaa maata, sillä ne kymmenykset, jotka israelilaiset tuovat minulle uhrilahjana, minä annan leeviläisten perintöosaksi. Siksi minä olenkin sanonut heistä: ’Leeviläiset eivät saa perintömaata kuten muut israelilaiset.’ Herra sanoi Moosekselle: ’Sano leeviläisille: Kun otatte israelilaisilta vastaan kymmenykset, jotka minä olen antanut teidän perintöosaksenne, antakaa tekin puolestanne kymmenesosa niistä Herralle uhrilahjaksi. Se katsotaan uhrilahjaksi teiltä itseltänne. Se vastaa suoraan puimatantereelta tuotua viljaa ja viinisammiosta saatua ensiuhria. Näin te annatte Herralle uhrilahjan niistä kymmenyksistä, joita otatte vastaan israelilaisilta. Tuokaa tämä Herralle kuuluva uhrilahja pappi Aaronille.’” (4. Moos. 18: 21,23–28.)
Kymmenysten palauttamisen seurauksena Jumala lupaa antaa runsaat, taivaalliset siunaukset. Malakian kirjan mukaan Jumala kehottaa meitä siten suorastaan koettelemaan häntä.(Ks. Mal. 3: 7–12.)
Jeesus hyväksyi kymmenysten antamisen ja tuomitsi ne, jotka rikkoivat sen henkeä vastaan. Heille hän sanoi: ”Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.” (Matt. 23:23.)
Jeesuksen mukaan sekä keisarin että Jumalan kuuluu saada omansa. ”He ottivat esiin rahan, ja hän kysyi: ’Kenen kuva ja nimi siinä on?’ ’Keisarin’, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ’Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.’ Tämä vastaus jätti heidät ymmälle.” (Mark. 12:16, 17.) Paavali kirjoittaa kirjeessään korinttilaisille Vanhan testamentin aikaisen kymmenyskäytännön olevan voimassa edelleen myös Jeesukseen uskovien seurakunnassa. Paavali vahvistaa kymmenysten perustan Herran määräyksenä.
”Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon? Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? Me emme kuitenkaan ole käyttäneet tätä oikeutta hyväksemme, vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme vain olisi esteenä Kristuksen evankeliumille. Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille tuoduista uhreista osuutensa? Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.” (1. Kor. 9:11–14.)
- Niin kuin Abraham antoi Jumalan papille Melkisedekille kymmenykset, samoin Abrahamin jälkeläiset antavat kymmenykset Jumalan työhön Kristukselle, joka on meidän ylipappimme Melkisedekin järjestyksen mukaan.
- ”Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.” (Gal. 3:29.)
- ”Sinä [Jeesus Kristus] olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta. – – Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.” (Hepr. 5:6, 10.) Hepr. 7. luku kokonaisuudessaan käsittelee aihetta.
- Kristukselle ja hänen työlleen palautetut varat tuottavat aarteita taivaaseen. Taivaan rikkaus on varmaa ja ikuista, maallinen epävarmaa ja katoavaa. (Ks. 1. Tim. 6:17–19.)
Kymmenysten palauttaminen edellyttää meiltä kuitenkin nöyrää asennetta ja kuuliaisuutta, toisin sanoen palautan kymmenykset, koska Herra on niin käskenyt. Nöyrtyminen ilmenee kahdella tavalla:
- Päätän palauttaa 10 %
- Toiset päättävät, miten varat käytetään evankeliumin levittämistyöhön, itse en päätä sitä.
Palauttaminen ilmaisee uskollisuutta sekä olosuhteisiimme tyytymistä.
