Sininen taivas, omenapuutarha ja sen takana kimmeltävä meri. Lämpömittarin elohopea kipuaa päättäväisesti kohti kahtakymmentä astetta jo heti aamusta. Juhlasalin tuolit ovat täyttyneet yhteiskoulun oppilaista ja juhlavieraista. Yhdeksäsluokkalaiset ja abiturientit valmistautuvat tulevaan juhlaan yhdessä luokanvalvojansa ja ryhmänohjaajansa kanssa. Syvänpunaiset ruusut asetetaan rintapieleen. Vielä nopeat kuulumisten vaihdot: ”Jännittääkö?” Abiturientti nyökkäilee, mutta leveä hymy kertoo, että tätä päivää on odotettu hartaasti.
Juhlakulkue järjestäytyy: rehtori Marle Himberg, abiturientit, ryhmänohjaaja Merja Laine-Sjöström, 9.-luokkalaisten luokanvalvoja Heidi Somerville, yhdeksäsluokkalaiset ja heidän entinen luokanvalvojansa Susanna Huovila ovat asettautuneet jonoon. Trumpettien soiton tahdissa kulkue marssii omille paikoilleen. Kun trumpetistit, musiikinopettaja Boris Källman ja peruskoulunsa päättävä Eveliina Ainsalo, päättävät Källmanin säveltämän Fanfare for Two Trumpets -kappaleen, juhlaväki istuutuu.
Alkutervehdyksessään rehtori Himberg toivottaa juhlaväen koulun historian 84. kevätjuhlaan tervetulleeksi, minkä jälkeen abiturientti Liisa Nykänen johdattaa kuulijat rukoukseen ja pyytää kaikille taivaan Isän suojelusta sekä rohkaisua niille, jotka vielä kenties etsivät omaa hengellistä johdatustaan. Yhdeksäsluokkalaisten Rebecca Rosenin ja Eveliina Ainsalon esittämä kaunis, rauhallinen duetto Come Home johdattaa rehtorin vuosikatsaukseen.
Peruskoulun päättäneitä 2016.
Rehtori Himberg kiteyttää menneen vuoden kolmeen kohtaan: kollektiiviseen ponnisteluun, henkisiin ja hengellisiin siunauksiin sekä muutoksen keskellä elämiseen. Rehtori muistuttaa, että vaikka monet tahot – henkilökunta, tukijat, oppilaskunta ja vanhemmat – ovat tehneet kovasti töitä, ei kukaan yksittäinen ihminen omista koulua, vaan koulun tulevaisuus on Jumalan käsissä. Hän toteaa oppilaskunnan viihtyvyyden kasvaneen, lukio-opintojen keskeytysprosentin olevan todella pieni ja opiskelijoiden vakaumuksen lujittuneen ja uskonelämän vahvistuneen. Kampukselle on hiipinyt pikkuhiljaa myös muutos, mikä näkyy muun muassa kasvitarhatoiminnan muodossa, kanoina, kukkoina ja mehiläisinä, opaskyltteinä, pensseleinä ja maaleina, asuntolan lukutunteina, ohjeina, käytänteinä, opetusmenetelminä ja teknologiana. Katsauksen lopuksi rehtori omistaa vanhemmille ja henkilökunnan jäsenille Khalil Gibranin runon Sinun lapsesi eivät ole sinun muistutukseksi siitä, että lasten elämään voi kyllä vaikuttaa, mutta heidän elämäänsä ei voi ohjailla ja rajoittaa. Oman lisänsä puheeseen tuo juhlasalin sivuovesta sipsutellut kullanvärinen Felix-kissa, joka suorittaa oman catwalkinsa oman arvonsa tuntevasti. Felix toteaa tulleensa nähdyksi ja sipsuttelee takaisin ulos – arvokkaasti häntä pystyssä.
Vuonna 1966 valmistuneita riemuylioppilaita mukana juhlassa.
Viisikymmentä vuotta sitten ylioppilaiksi lakitettiin yhdeksän opiskelijaa, joista viisi – Pertti Arkko, Päivi Luukko-Salmela, Ari Laitinen, Maire Ikonen ja Tuulikki Saksanen – ovat päässeet paikalle kunnioittamaan läsnäolollaan juhlapäivää sekä muistelemaan omia opiskeluaikojaan. Ari Laitinen esittää riemuyliopppilaiden puolesta tervehdyksen, jossa hän muun muassa kiittää juhlaväen joukossa istuvaa englanninopettajaansa, nyt 101-vuotiasta Kaisu Kaarimaa. Laitinen kuvailee puheessaan, millaiset eväät Toivonlinna on antanut vuoden 1966 ylioppilaille, ja kuulijat saattavat tulla vain siihen lopputulokseen, että Laitista itseään on ainakin siunattu monenlaisella työkokemuksella; hän on äänityöläinen, kääntäjä ja kuvataiteilija – vain muutaman tehtävän mainitakseni. Tervehdyksen lopuksi Laitinen esittää Anne-Mari Kaskisen runoon Jos joku on valoa vailla säveltämänsä laulun.
Kuten joka vuosi stipendejä jaetaan useampi kymmen. Stipendejä ovat jakamassa opettajat Anne Erkkilä ja Samuel Ruohomäki, sekä riemuylioppilaista Pertti Arkko ojentaa stipendin luonnontieteistä kiinnostuneelle opiskelijalle. Juhlapuheen piti tänä vuonna abiturientti Vilhelm Leppälän äiti Tuula Leppälä, joka on yhdessä miehensä Tapani Leppälän kanssa saanut seurata neljän lapsensa koulu-uraa Suomen kristillisessä yhteiskoulussa. Puheen runkona on Kosketa minua henki -virren sanat, joiden ympärille Leppälän muistot SKYK:sta kietoutuvat.
Yhdeksäsluokkalaiset ryhdistäytyvät, sillä vihdoinkin on heidän vuoronsa: rehtori johdattaa ryhmän luokanvalvojineen lavalle, joka on koristeltu isoin, valkoisin kukka-asetelmin. Peruskoulunsa päättäneet kukitetaan, ja he saavat päättötodistuksensa. Luokan puheenjohtaja Julia Rantala kiittää luokkakavereitaan ja luokanvalvojiaan kolmesta yläkoulun vuodesta. Yhdeksäsluokkalaiset muistavat luokanvalvojiaan – sekä entistä että nykyistä – pienellä lahjalla. Samassa yhteydessä rehtori kuuluttaa myös SKYK:n lukioon valmistavasta ryhmästä valmistuneiden opiskelijoiden nimet, joita on yhteensä viisi.
Kun päättötodistuksensa saaneet ovat päässeet takaisin paikoilleen, on lukion toisen vuosiluokan opiskelijoiden Minttu Rantasen sekä Leo Lammin vuoro. Lammi säestää kitaralla, kun Minttu Rantanen esittää abiturientti Sandor Soosaarin toivoman kappaleen Blackbird. ”Nyt täytyy nauttia”, kuiskaa Soosaar.
Vihdoinkin koittaa ehkä odotetuin ohjelmanumero: ylioppilastodistusten jako. Abiturientit asettuvat aakkosjärjestykseen lavalle, rehtori ojentaa heille vuorollaan ylioppilastodistuksen ja ryhmänohjaaja kukittaa jokaisen halauksen kera. Rehtori julistaa abiturientit ylioppilaiksi, ja valkoiset lakit laskeutuvat koristamaan opiskelijoiden päätä. Gaudeamus igitur kajahtaa ilmoille, ja tuoreet ylioppilaat saavat sulatella tuntemuksiaan laulun ajan. Uusi ylioppilas, luokan sihteeri Fia Forsman kiittää puheessaan SKYK:a paikaksi, joka on antanut hyvät eväät elämälle, ja vuorossa on vielä ryhmänohjaajan muistaminen ja tämän kiitokset luokalle.
Ylioppilas Maria Kopponen esittää säveltämänsä ja sanoittamansa laulun Vielä en sano näkemiin, vaikkakin kohta luokkakavereiden teiden eroaminen on väistämätöntä. Suomen Adventtikirkon johtaja Kalervo Aromäki tuo kirkon tervehdyksen ja onnittelee uusia ylioppilaita sekä peruskoulunsa päättäneitä. Juhla päätetään Suvivirteen, joka varmistaa sen, mitä oppilaat ovat jo muutaman päivän – tai viikon – odottaneet: kesäloman alkamisen. Yhteislaulua ovat säestämässä Sonja Tanttari (huilu) sekä Aino Kemlin (klarinetti), ja esilaulajina ovat Arsene Igihozo, Gustave Ngirimana ja Lassi Kirkkomäki.
Elohopea on saavuttanut jo lähes 25 celsiusasteen, kun juhlijat kokoontuvat koulun edustalle puutarhaan. Kukat vaihtavat syliä, tuttuja halataan ja onnitellaan ja käsi pyyhkäisee silmäkulmaa. Voisiko opiskelija päättää opintonsa kauniimmassa paikassa kuin Toivonlinna!
– Merja Laine-Sjöström
