Saksan adventtikirkon julkilausuma 1918 tapahtuneen ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistoksi.
Saksan adventtikirkko hyväksyi virallisesti ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistoksi julkilausuman ”Rauhanrakentamisen rohkeus” (”Mut zum Frieden”). Se julkaistiin seurakuntalehden ”Adventisten heute” (Adventistit tänään) helmikuun 2018 numerossa. Saksan adventtikirkon johto suosittelee julkilausumassa, että sen jäsenet eivät osallistuisi suoraan tai epäsuorasti sotaan.
Julkilausuma alkaa sanoilla: ”Sodan loppuminen ei merkitse rauhan alkamista.” Tämä opetus saatiin ensimmäisestä maailmansodasta, joka oli vain alkusoitto nykyaikaiselle sodankäynnille. Tapa, jolla sotaa käydään tänä päivänä on jälleen kerran muuttunut dramaattisesti kybersodan, drone-hyökkäysten, itsenäisesti toimivien asejärjestelmien, ydinaseiden, biologisten ja kemiallisten aseiden sekä maailmanlaajuisen terrorismin myötä. Selkkausten ja sotivien osapuolten rintamalinjat eivät enää useinkaan ole selvästi havaittavia.
Sota ei ole oikeudenmukaista
Ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918. Sen muistoksi ja silmällä pitäen uusia mahdollisia vaaroja Saksan adventtikirkon johto haluaa muistuttaa kristillisadventistisesta asenteestaan, kuten se teki julkilausumassaan ”Syyllisyys ja epäonnistuminen” (”Schuld und Versagen”) vuonna 2014. Olisi tärkeää muistaa, että sota ei ole oikeudenmukaista. ”Jokaisen aseellisen konfliktin taustalla on avoimia tai piileviä hyötynäkökohtia, jotka syrjäyttävät puhtaan oikeudenmukaisuuspyrkimyksen.” Konfliktialueilla elävien ihmisten kohtaloa pidetään usein toisarvoisena. Tästä syystä silloiset seitsemännen päivän adventistien Länsi-Saksan ja Etelä-Saksan unionit totesivat painokkaasti jo joulukuussa 1983: ”Vastustamme nykyisin sotaa sen kaikissa muodoissa.” Sodan uhka ja sota itse luovat pelkoa ja johtavat jatkuvaan kilpavarusteluun, jolloin rauha on kaiken aikaa uhattuna. Myös liiallinen kansallismielisyys, jossa rajataan vihamielisesti muut kansat ulkopuolelle, synnyttää pelkoa ja merkitsee uhkaa rauhalle. Aseiden teollinen tuotanto on lisäksi tärkeä taloudellinen tekijä.
Rauhan ja sovinnon lähettiläät
Julkilausumassa todetaan: ”Jeesus Kristus kutsui seuraajiaan toimimaan rauhantekijöinä.” Siellä, missä ihmiset elävät rauhassa Jumalan kanssa, he pyrkivät rauhaan myös ihmisten kesken, sillä rauha on jakamaton ja läpäisee kaikki elämän eri alueet. Tästä syystä Saksan adventtikirkon johdon laatimassa julkilausumassa vuodelta 2014 sanotaan ensimmäisen maailmansodan syttymisestä 100 vuotta sitten myös näin: ”Me uskomme, että toimimalla rauhan ja sovinnon lähettiläinä omassa ympäristössään Jeesuksen seuraajat soveltavat Raamatun ohjeita parhaiten käytäntöön.”
Ei vapaaehtoista palvelusta Saksan asevoimissa (Bundeswehr)
Saksan adventtikirkko suosittelee, että sen jäsenet ja adventistinuoret ”eivät osallistu suoranaisesti sotaan palvelemalla vapaaehtoisesti Saksan asevoimissa tai epäsuorasti auttamalla sodan valmistelussa osallistumalla aseiden tai niiden lisävarusteiden tuotantoon tai toimimalla sotaan liittyvän informaatioteknologian parissa”. Siitä lähtien, kun pakollinen asevelvollisuus lopetettiin Saksassa 2011, Saksan asevoimat on tarjonnut kannustimia vapaaehtoisille, esimerkiksi ammatillista koulutusta tai akateemista tutkintoa. ”Adventtikirkko ei rohkaise ketään liittymään sotaväkeen Raamatun taisteluihin osallistumattoman perusajatuksen vuoksi…”, pastori Ted N. C. Wilson, maailmanlaajuisen adventtikirkon johtaja, on sanonut. Wilson huomauttaa, että adventistit eivät ole kertaakaan perustamisensa jälkeen luopuneet ”historiallisesta todistuksestaan rauhan ja taisteluihin osallistumattoman palveluksen puolesta”.
Rauhanrakentajien toiminta alkaa omalta takapihalta
”Rauhan vakiinnuttaminen alkaa omassa ympäristössä solmituista ihmissuhteista ja jatkuu laajemman yhteiskunnallisen vastuun ottamisella”, Saksan adventtikirkon johto toteaa julkilausumassaan. Sitoutuminen uskonnonvapauteen, taistelu köyhyyttä vastaan koulutuksen keinoin, terveyden säilyttäminen sairaaloiden ja terveyskasvatuksen välityksellä sekä elämänlaadun ylläpitäminen ADRAn ja AWW:n toiminnan avulla vaikuttavat osaltaan rauhantyöhön. Sovinto, anteeksianto, rauha ja oikeudenmukaisuus voivat menestyä vain väkivallasta kieltäytymisen pohjalla; aivan kuten Jeesus Kristus on osoittanut elämällään ja kuolemallaan. Sen vuoksi seitsemännen päivän adventistit on kutsuttu kantamaan vastuutaan tässä maailmassa ilman väkivaltaa. Koska adventistit uskovat, että Jeesuksen toisen tulemisen myötä Jumalan rauhan valtakunta ”tulee meihin”, heidän tulisi jo nyt lähestyä tätä rauhan valtakuntaa käyttäytymisensä välityksellä.
Lähes yksimielinen päätös
Julkilausuma ”Rauhanrakentamisen rohkeus” (”Mut zum Frieden”) hyväksyttiin ja annettiin julkaistavaksi vain yhden vastaäänen myötä 51 jäsenestä koostuvan adventtikirkon johtokunnan kokouksessa Altenan kaupungissa Saksan Westfalenissa 4. joulukuuta 2017. Johtokunnan puheenjohtajana toimi pastori Werner Dullinger (Ostfildern, lähellä Stuttgartia), adventtikirkon Etelä-Saksan unionin johtaja, ja varapuheenjohtajana pastori Johannes Naether (Hannover), adventtikirkon Pohjois-Saksan unionin johtaja. Johtokunnan äänestykseen osallistuivat näiden kahden unionin johtokuntien jäsenet. Saksassa on noin 35 000 adventistia 558 seurakunnassa.
Taisteluun osallistumattomia jo Yhdysvaltain sisällissodassa
Pastori Holger Teubert toimii Saksan adventtikirkon Vakaumuksellisen asepalveluksesta kieltäytymisen ja rauhan osaston johtajana. Teubertin mukaan adventtikirkko järjestäytyi Yhdysvaltain sisällissodan (1861–1865) aikana. Siihen aikaan oli vain 3500 adventistia, jotka kaikki asuivat Yhdysvaltain Pohjoisvaltioissa. He vastustivat voimakkaasti orjuutta. Kristillisen vakaumuksensa vuoksi he kieltäytyivät lähtemästä asevoimien orjuuteen. Hallitus tunnusti heidät ”taisteluun osallistumattomina” ja asepalvelukseen kutsutut adventistit saivat suorittaa velvollisuutensa aseettomina taisteluun osallistumattomina lääkintäjoukoissa. Kävi kuitenkin niin, että alempiarvoiset upseerit eväsivät adventisteilta tämän oikeuden ja lähettivät nämä taisteleviin joukkoihin. Niitä, jotka kieltäytyivät tarttumasta aseisiin, uhattiin kuulustelulla sotaoikeudessa ja teloituksella. Sellaisessa tilanteessa jätettiin henkilön omantunnon varaan ratkaista, tottelisiko hän ylempiensä käskyjä.
Taisteluun osallistumattomuudessa pitäydyttiin ensimmäisen maailmansodan aikana – paitsi Saksassa
Teubert selitti, että tämä asepalveluksen vastainen asenne on luonteenomainen myös nykyisille adventisteille. Ensimmäisen maailmansodan aikana adventtikirkon johto Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja muissa maissa pitäytyi taisteluun osallistumattomuuden näkemyksessään. Englannissa noin 130 asepalvelukseen kutsuttua adventistia suoritti velvollisuutensa taisteluun osallistumattomana. Jotkut heistä lähetettiin pahamaineiseen Dartmoorin vankilaan, jossa heitä pahoinpideltiin säälimättä. Venäjällä noin 500 adventistia kutsuttiin asepalvelukseen. Suurin osa heistä oli taisteluun osallistumattomia. Noin 70 heistä lähetettiin vankilaan tai työleirille, koska he kieltäytyivät tarttumasta aseisiin.
Elokuun 2. päivänä 1914 päivätyssä joukkokirjeessä Saksan ja Itävalta-Unkarin adventtikirkon johto kuitenkin suositteli, että heidän asepalvelukseen kutsutut jäsenensä ”täyttäisivät asevelvollisuutensa ”iloisesti ja koko sydämestään”, ”käyttäisivät aseita” ja myös ”suorittaisivat asepalvelusta sapattina”. Kaikki adventistit eivät yhtyneet tähän mielipiteeseen. Niille, jotka kieltäytyivät tarttumasta aseisiin, annettiin ankaria rangaistuksia. Pastori Teubert kertoi, että niistä 20 adventistista, joiden tiedettiin saaneen vankilatuomion Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana, viisi kuoli vankilassa tai pian vapautumisensa jälkeen huonon kohtelun vuoksi.
Teubertin mukaan vuonna 1920 asiasta vastuussa olleet saksalaiset seurakunnanjohtajat peruivat sanansa ja pahoittelivat asepalveluksesta antamaansa julkilausuntoa. Siitä huolimatta Saksan adventtikirkon johto käsitteli vielä uudelleen asiaa julkilausunnossaan ”Syyllisyys ja epäonnistuminen” (”Schuld und Versagen”) vuonna 2014, kun muisteltiin 100 vuotta aiemmin tapahtunutta ensimmäisen maailmansodan puhkeamista. Adventtikirkko myönsi, että silloinen johto ”ei lunastanut sille asetettuja odotuksia suhteessa vastuuseensa seurakunnista ja syytti väärin perustein seurakunnanjäseniä, jotka olivat eri mieltä ja pitäytyivät taisteluun osallistumattomuudessa ja joutuivat joissakin tapauksissa jopa valtion viranomaisten syyttämiksi”. Adventtikirkon johto pyysi anteeksi niiden tuolloin epäoikeudenmukaisesti syytettyjen ”lapsilta ja jälkeläisiltä” ”epäonnistumistaan” sodassa: ”Olemme oppineet tuskallisesta historiastamme sen, että Jumalan lapset on kutsuttu toimimaan rauhanrakentajina ja vastustamaan kaikenlaista väkivaltaa, jota osoitetaan viattomia ihmisiä kohtaan.”
Siviilipalvelus ja rakennussotilaat
Koska Saksan liittotasavallassa ei ollut taisteluun osallistumattomia lääkintäjoukkoja, Länsi-Saksan adventtikirkon johto suositteli asepalvelukseen kutsutuille jäsenilleen, että he käyttäisivät oikeuttaan kieltäytyä vakaumuksellisista syistä asepalveluksesta ja osallistuisivat yhdyskuntapalvelukseen. Teubertin mukaan lähes kaikki asepalvelukseen kutsutut adventistit tekivät niin. Kommunistisessa Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR) ei ollut lainkaan siviilipalvelusta vaan ainoastaan mahdollisuus palvella taisteluun osallistumattomana rakennussotilaana. Suurin osa asepalvelukseen kutsutuista adventisteista palveli rakennussotilaana ja joutui sen vuoksi epäedulliseen asemaan sodanjälkeisessä työelämässä. – ANN
Julkilausuma ”Rauhanrakentamisen rohkeus” on ladattavissa internetistä osoitteesta:
www.adventisten.de/fileadmin/bilder/allgemein/2017-12-04 The Audacity for Peacemaking – Statement on WWI -E fial.pdf
