Joka vuosi tuhannet teollisuusmaiden lapset pakkaavat laatikoihin leluja, värikyniä ja muita lahjoja antaakseen niitä lapsille sellaisissa maissa, joissa elämä on usein vaikeampaa. He lähettävät tervehdyksensä laatikoissa, ja normaalisti asia jää siihen.
Näin ei kuitenkaan käynyt, kun kaksi 11-vuotiasta koulutyttöä paketoivat ”aarteita” kenkälaatikkoon ja lähettivät sen 1990-luvulla Balkanin kriisissä kamppailevaan Bosniaan. Kyse oli Iso-Britannian kansallisesta hyväntekeväisyyskampanjasta, Boxes for Bosnia Appeal (laatikoita Bosnian hyväksi). Kyseinen laatikko oli siitä erikoinen, että se sisälsi kirjeen, valokuvan laatikon lähettäjistä sekä osoitteen sitä varten, jos tuntematon ystävä haluaisi kirjoittaa takaisin.
Sarah ja Rebecca Stockportista, läheltä Manchesteria, ilahtuivat saadessaan vastauksen 7-vuotiaalta Daniel Presecanilta. Daniel kirjoitti ihastuttavan kirjeen siitä huolimatta, että hän tunnusti osaavansa ainoastaan yhden englanninkielisen sanan ”thanks” (kiitos). Balkanin sodan vuoksi Daniel yhdessä pikkuveljensä Michaelin sekä vanhempiensa kanssa oli joutunut muuttamaan pois asuinsijoiltaan. Yrittäessään jatkaa elämäänsä Pohjois-Kroatiassa heillä ei ollut varaa lahjoihin – ei jouluna eikä muulloinkaan. Sen vuoksi joululahjalaatikko oli hyvin tärkeä näille kahdelle pojalle. Uudet kirjekaverukset kadottivat yhteyden muutamia kirjeitä läheteltyään, mutta niiden tekemä vaikutus oli sen sijaan pysyvä.
Danielin äiti säilytti tyttöjen lähettämät kirjeet sekä lehtileikkeen vuodelta 1970 Manchester Evening News -lehdestä, jonka tytöt myös hänelle lähettivät.
Äskettäin Daniel törmäsi näihin kirjeisiin kahdenkymmenen vuoden takaa. Hänen äitinsä oli taltioinut ne perheen arkistoon. Käyttämällä sosiaalista mediaa Danielin onnistui tavoittaa Sarah, joka kertoi Manchester Evening News –lehdessä (MEN), että hän ei ollut uskoa todeksi yllättäen saamaansa viestiä.
Erica Hole, eläkkeellä oleva entinen Newbold Collegen englanninkielen kielikoulun johtaja, muistelee, kuinka Danielin saapuessa ensimmäistä kertaa Englantiin hänellä ei ollut juuri sen suurempaa sanavarastoa kuin 7-vuotiaanakaan. Opiskellessaan englantia Newboldissa Daniel sai selville, että ADRAn toimesta järjestetään vuosittainen joululahjakampanja, jossa voi sitoutua osallistumaan joululahjojen lähettämiseen. Nykyään 29-vuotias Daniel toimii ADRAn kehitysyhteistyön ohjelmajohtajana Keski-Aasiassa. Daniel antaa menestyksestään kiitosta ystävällisille ihmisille, kuten Sarah ja Rebecca. ”Olemme päässeet näin pitkälle, koska ihmiset auttoivat, ajattelivat ja tukivat meitä sekä uskoivat meihin.”
Sarah, kahden lapsen äiti, ilmaisi ilonsa päästyään uudelleen yhteyteen Davidin kanssa. David kirjoitti sosiaalisessa mediassa omalla sivustollaan: ”Oli hienoa päästä uudelleen yhteyteen jonkun kanssa kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Kuten sanoin MENin artikkelissa: ’Ihminen ei ole vain itse muovannut itseään. Olemme ennemminkin ihmisten verkosto, jonka vahvuus määrittyy sen mukaan, miten määrätietoisesti vahvistamme yhteyksiä heikoimpiin ja kohtelemme heitä.’”
Vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen Sarah jatkaa samaa tapaa paketoida joululahjoja, nyt kahden lapsensa kanssa. Niin he tekivät viime joulun aikaankin. Ehkäpä jokin juuri niistä laatikoista ilahduttaa jotakuta lasta jossakin päin maapalloa ja laittaa hyvän kiertämään. – tedNEWS
