Raha ratkaisee, mutta mitä se ratkaisee kristityn kohdalla? Entä parisuhteessa?
Kuvitteellinen keskustelu seurakuntalaisen (S) ja pastorin (P) välillä ajankohtaisesta uskonelämään liittyvästä aiheesta.
P: Hei taas! Miten kävi naapurisi kanssa? Hän kutsui sinut kotiinsa ja teidän piti keskustella sapatista ja kaikesta siihen liittyvästä.
S: Olin kyllä valmistautunut siihen, kiitos neuvoistasi. Emme me sitten sapatista keskustelleet. Hän totesi vain, ettei se nyt ole ajankohtaista hänelle ja piste. Olin vähän pettynyt. Kuuntelin, mihin keskustelumme kääntyisi. Sinähän ohjeistit: kuuntele, kuuntele, kuuntele. Ja se kääntyi, arvaa mihin?
P: Kolminaisuuteen?
S: Ei.
P: Kasteeseen?
S: Ei siihenkään. Kymmenyksiin. Häntä kiinnosti tietää, miten adventtikirkko rahoittaa toimintansa.
P: Maailma pyörii rahan ympärillä, ja raha kiinnostaa.
S: Selitin, että kirkkomme taloutta ylläpidetään pyhillä kymmenyksillä ja kolehdeilla, ja että varat ohjataan lähetystyöhön kotimaahan ja ulkomaille.
P: Oikein vastasit.
S: Sitten hän ihmetteli, eikö ole iso uhraus maksaa kymmenesosa tulosta kirkolle? Mikä motivoi antamaan? Keskustellaanko tästä?
P: Sopii. Kuten tiedät, on kysymys kristillisestä taloudenhoidosta (Matt. 25:14–30). Kristitty on Jumalalta saamiensa lahjojen taloudenhoitaja, sellaisten kuten rahan ja omaisuuden. Kaiken perustana on ilo.
S: Ilo?!
P: Kyllä. Ilo siitä, mitä kaikkea Jumala on meille antanut ja jatkuvasti antaa (5. Moos. 26:11). Raamatullinen ilo merkitsee luottamista Jumalan huolenpitoon. Kymmenykset ja kolehdit ovat ilon ja kiitollisuuden jakamista eteenpäin. Luepa 2. Kor. 9:7.
S: ”Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.”
P: Kun olin lapsi, äiti vei minut kirkkoon, silloin markka-aikana. Hän antoi minulle muutaman markan, että laittaisin ne kolehtihaaviin. Olin sarjakuvafriikki ja minua harmitti: ”Noilla markoilla olisin voinut ostaa monta sarjakuvalehteä.”
S: Onko pastorilla samanlainen asenne tänään?
P: Jaa-a, ehkä ei kuitenkaan. Maksan pankkisiirtona vaimoni ja itseni kymmenykset ja kolehdit.
S: Liittyykö siihen iloa?
P: Se tuntuu itsestäänselvyydeltä. Raha menee kirkkomme lähetystyön kohteisiin ja ihmisten hyväksi. En tunne erityistä iloa, mutta tiedän, että se on Jumalan tahto, velvollisuuskin tukea Jumalan työtä. Onhan Jeesus ostanut minut kalliilla hinnalla (1. Piet. 1:18, 19).
S: Varmaan moni miettii, että 10 % tuloista Jumalalle on paljon, sillä voisi maksaa sähkölaskun, vuokraa, lääkkei-tä …
P: Saattaa olla. ”Kun Jumala siunaa 90 prosenttiamme, se riittää pidemmälle kuin 100 prosenttia ilman Jumalan siunausta.” Näin totesi helmikuussa 2018 kuollut Billy Graham.
S: Olen samaa mieltä.
P: Oletko kuullut kymmenysportaista?
S: Kerro.
P: Tästä kaaviossa (s. 18) näet miten ihminen käyttäytyy, kun hän alkaa prosessoida suhdettaan kymmenyksiin. Aluksi hän miettii miksi. Sitten seuraa (2) päätelmä ja (3) kustannusten laskeminen. Kun Jumalan Henki vetoaa häneen, hän (4) haluaa sitoutua, laatii (5) suunnitelman ja (6) toimii uskonsa mukaan.
S: Entä seitsemäs askelma?
P: Joskus voi tulla kiusaus luopua kymmenysten palauttamisesta esimerkiksi tiukan rahatilanteen johdosta ja käyttää ne omiin tarkoituksiin. Seitsemännellä askelmalla hän päättää luottaa Jumalan huolenpitoon, maksoi mitä maksoi. Monet ovat kertoneet näistä kiusauskokemuksistaan ja huomanneet, että Herra auttoi vaikean ajan yli.
S: Mielenkiintoista! Onko se huono kristitty, joka ei tue Herran työtä kymmenyksillä?
P: Ei niin pidä ajatella. Ehkä hän ei ole oppinut iloitsemaan Jumalan huolenpidosta (Matt. 6:25–34).
S: Niin minustakin. Kun tulin uskoon, minun oli vaikea ymmärtää rahan merkitys Jumalan työssä. Ajattelin, että Jumala taikoo jostain rahaa lähetystyölleen. Sitten tajusin, että ”taika” on niiden ihmisten sydämissä, jotka tajuavat, miten paljon Jumala huolehtii ja mitä hän teki Pojassaan, kun hän pelasti ihmiset synnin, kuoleman ja vihollisen vallasta.
P: Aamen! Voitko sinä puhua miehesi kanssa kymmenyksistä ja kolehdeista?
S: En. Ei hän halua minun laittavan rahaa seurakunnan toimintaan. Tämä vaivaa minua. En tahdo tehdä taloudellisia päätöksiä hänen ohitseen mutta en myöskään toimia vastoin omatuntoani.
P: Onko teillä ”minun rahani” ja ”sinun rahasi” -ajattelutyyli?
S: Juuri noin se on.
P: Onko miehesi luonteeltaan pihi?
S: Kyllä hän antaa ei-uskonnollisiin keräyksiin. Uskonto jakaa taloudelliset ongelmamme. Hän ei voi käsittää, että joku uskoo johonkin näkymättömään Jumalaan ja antaa tälle rahaa. ”Meillä ei ole varaa antaa pois kymmenettä osaa tuloistamme”, hän selittää. Olemme keskustelleet tästä, tuloksetta. Mikä pahinta, olemme etääntyneet toisistamme. Riitelemme rahankäytöstä. Lapset vaistoavat, ettei kaikki ole hyvin isin ja äidin välillä.
P: Hyvä kun kerrot. Puhuminen helpottaa.
S:”Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot.” (Mal. 3:10.) Omatuntoni ei salli minun sivuuttaa tätä kehotusta, siihen sisältyy haaste ja lupaus. En kuitenkaan jaksa uskoa, että mieheni asenne muuttuisi.
P: Anteeksi se, mitä nyt aion sanoa. Mielestäni kirkossa käymisesi tai kymmenysten palauttamisesi ei ole varsinainen syy miehesi asenteeseen.
S: Mikä sitten voisi olla?
P: Rakastatko häntä?
S: Ky-yllä. Miksi kysyt noin?
P: Miten ilmaiset sen hänelle?
S: No, olen mielestäni hoitanut velvollisuuteni aviovaimona. Myönnän, että hän on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin lapsemme.
P: Kerro, miksi rakastuit häneen?
S: Seurustellessamme hän oli huomaavainen minua kohtaan. Kerrankin hän sanoi: ”Sinulla on kauniit silmät.” Kukaan ei ollut sanonut minulle aikaisemmin mitään tuollaista.
P: Onko hän ollut viime aikoina huomaavainen sinua kohtaan?
S: Suoraan sanoen ei.
P: Olisiko mitään tehtävissä?
S: Voi, nyt sinä menet kovin syvälle. Ok, en ole enää se sama nainen, johon hän ihastui.
P: Me miehet kaipaamme huomiota ja tunnustusta. Jos emme saa sitä, tulemme kireiksi ja voimme alitajuisesti ”kostaa”. Ehkä miehesi kokee, että et välitä hänestä, ja hän purkaa pahaa oloaan uskontosi kautta.
S: Olisiko todella niin?
P: Moni on kokenut lapsena hylkäämisen, ja se voi seurata aikuisuuteen ja parisuhteeseen.
S: Voisiko mieheni taustalla olla sellaista? Ei hän ole koskaan puhunut siitä. Olemme olleet avioliitossa viisitoista vuotta ja liittomme on periaatteessa toimiva.
P: Kysy häneltä, miten häntä kohdeltiin lapsena. Oliko hän lihava, pienikokoinen, vähäteltiinkö häntä? Ehkä alkoholisti-isä tai määräilevä äiti? Lapsuuden traumaattiset kokemukset voivat jättää haavat ja seurata parisuhteeseen. Itselläni on lapsuudestani muisto kiusaamisesta. Kaverit hyökkäsivät kimppuuni ja mukiloivat minut. Olin pelosta suunniltani ja jälkeenpäin itkin huoneessani. Edelleen se tulee mieleeni.
S: Huh. Mutta hei, meidänhän piti keskustella naapuristani ja siitä, mitä vastaan hänelle kymmenyksistä.
P: Aivan. Kerro hänelle, että sinulla on ilo sydämessäsi, kun voit olla mukana Jumalan suunnitelmissa. Sen, minkä kristitty ”menettää” uhratessaan, Jumala voi antaa monin verroin takaisin. Sitä Grahamin ajatus tarkoittaa. Mitä avioliittoosi tulee, sen kohdalla alkaa tapahtua, kun teet miehesi kanssa aktiivisia toimenpiteitä.
S: Niinpä. Minun on nyt lähdettävä miettimään kuulemaani. Ehkäpä avioliittomme tarvitsee korjausliikettä.
P: Tavataanhan vielä? Annan hengellisen idean, josta voi olla siunausta sinulle jopa läpi elämäsi. Se on hyvin raamatullinen, mutta siitä ei usein puhuta.
S: Mikä idea se voisi olla?
P: Kerron sitten. Siis parin viikon kuluttua?
S: Sopii. Voitko rukoilla meidän avioliittomme puolesta. Tunnen olevani tienhaarassa, ja tarvitsen nyt Jumalan johdatusta.
P: Tottakai rukoilen. Kaikki järjestyy, olet Jumalan lapsi.
S: Kiitos.
Teksti ja piirros: Jorma Katainen
Jorma Katainen on Suomen Adventtikirkon kristillisen vastuun jaoston johtaja. God First on kansainvälisen adventtikirkon kristillisen vastuun teema 2017–2020.
