Entä jos rikon sen?
Kuvitteellinen keskustelu seurakuntalaisen (S) ja pastorin (P) välillä ajankohtaisesta uskonelämään liittyvästä aiheesta.
P: Hei taas!
S: Hei! Olin tosi masentunut viimeksi erotessamme. Kysyit, rakastanko puolisoani. Mieheni suhtautuminen uskooni johtuu vain hänen ateistisesta maailmankatsomuksestaan, kaikki hyvin. Näin kuvittelin.
P: Niin?
S: Saavuttuani kotiin hän istui sohvalla ja katseli televisiota. Istahdin hänen viereensä.
– Kulta, voisitko sammuttaa television, meidän pitäisi puhua tärkeästä asiasta.
– Ok, mistä sitten?
– Sinusta ja minusta. Meidän avioliitostamme.
– Mitä siitä?
– Tuntuuko sinusta, että suhteemme toimii?
– No, miten sen nyt ottaa. Olemme olleet naimisissa viisitoista vuotta – mitä tarkoitat?
– Muistatko seurusteluaikamme? Olit aina niin kohtelias minulle, se teki minuun vaikutuksen. Kerrankin sanoit: ”Sinulla on kauniit silmät.”
P: Mitä hän vastasi?
S: ”Juu, se oli silloin.” Hän totesi, että olen hyvä vaimo ja äiti, mutta suhteemme on arkipäiväistynyt, ja että hänestä olemme vieraantuneet toisistamme. Siitä alkoi pitkä keskustelu. Emme olleet kokeneet tuollaista pitkään aikaan. Pyysimme toisiltamme anteeksi. Jotakin vierautta suli pois väliltämme.
P: Upeaa. Pyysit rukoilemaan puolestanne ja tein sen.
S: Kiitos. Ja arvaa mitä, hän halusi kuulla lähemmin, mihin uskon. Se tuntui musiikilta korvilleni. Noin pienestä se voi olla kiinni. Sovimme, että käännämme uuden lehden parisuhteessamme ja käymme useammin avioliiton vuosihuoltokeskusteluja. Haluamme selvittää, mihin haluamme yhdessä edetä ja missä on kehittämisen varaa.
P: Uusi kuherruskuukausi.
S: Niinpä. Viimeksi tavatessamme sanoit haluavasi antaa minulle jonkin hengellisen vinkin, ja että siitä voi olla siunaus jopa läpi elämän. Olen utelias.
P: Kuule siis. Minulle avautui Jumalan sanasta merkittävä asia. Havaitsin joistakin Raamatun henkilöistä piirteen, jota en aikaisemmin ollut huomannut. Monista kerrotaan, miten he tekivät lupauksiaJumalalle. Joskus lyhytkestoisia, joskus elämänmittaisia. Muistatko patriarkka Jaakobin, joka petti veljensä Esaun. Mitä hänelle tapahtui?
S: Hän joutui pakenemaan veljeään.
P: Kyllä, ja mitä sitten?
S: Peläten tulevaisuuttaan Jaakob lupasi, että Herra tulisi olemaan hänen Jumalansa, jos tämä olisi hänen kanssaan ja varjelisi häntä matkalla Mesopotamiaan.
P: Ja vielä? Luetko 1. Moos. 28:22.
S: ”Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset.”
P: Entä mitä onneton, lapseton Hanna rukoili Herralta?
S: ”Jos – – annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle – –.” (1. Sam. 1:11.)
P: Ja vielä yksi. Jerikolainen Sakkeus, rikas ja ahne veronkantajien esimies, kohtasi eräänä päivänä Jeesuksen. Tuo kohtaaminen muutti hänet. Mitä hän lupasi Jeesukselle?
S: ”– – puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” (Luuk. 19:8.)
P: Mikä yhdistää näitä kolmea Raamatun henkilöä?
S: Jokainen teki henkilökohtaisen lupauksen Jumalalle.
P: Aivan. Mikäli oikein ymmärrän, kaikki he myös pitivät lupauksensa. Heissä toteutui psalmistan sana: ”Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa! Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle, sillä sinä kuulet rukouksen.” (Ps. 65:2, 3.)
S: Mihin pyrit tällä kaikella?
P: Ajattele. Jokaisella heistä oli ongelma, jonka vain Jumala saattoi ratkaista. He lupasivat sen, mikä heille oli mahdollista. Lupaus koski pidättyvyyttä jostakin, antamista omastaan tai tiettyjä suorituksia Jumalalle.
S: Onko tämä se vihje minulle?
P: Ajattelen, että myös sinä voit luvata jotakin Jeesukselle. Lupaus voi koskea mitä tahansa asiaa, johon Pyhä Henki ja sydämesi kehottaa. Ehkä tarvitset muutosta ja johdatusta ihmissuhteisiisi, television katselutottumuksiisi, terveytesi ylläpitämiseen, rahankäyttöösi – ihan mihin vain.
S: Mieleeni tulee olla rakastava puoliso ja äiti.
P: Hyvä. Tee lupaus konkreettisesti, miten aiot toteuttaa sen. Saat minulta kohta siihen mainion apuvälineen.
S: Entä jos rikon lupaukseni?
P: ”Kun teet Jumalalle lupauksen, niin täytä se viivyttelemättä, sillä hän ei mielly tyhmiin. Täytä siis, minkä lupaat.” (Saarn. 5:3.) Tein lapsena raittiuslupauksen: en tupakoi koskaan, ja pysyn erossa alkoholista. Kerran sitten lankesin, mutta se jäi siihen. Olen tuntenut, että Jumala ikään kuin levittää siipensä sellaisen ylle, joka tahtoo palvella häntä lupaamalla jotakin. Jaakobista tiedämme, että Jumala ohjasi hänen elämäänsä ihmeellisesti; hänestä polveutui Jumalan omaisuuskansa Israel, josta syntyi Vapahtajamme, joka puolestaan sovitti kaikki syntimme.
S: Ja Hanna piti sanansa, esikoispojasta tuli Israelin huomattavin tuomari Samuel. Äitinä ymmärrän, miten suuri Hannan uhraus oli.
P: Myös Sakkeuksen lupaus oli järkyttävän konkreettinen. Kuvittele häntä kiertämässä jerikolaisten luona selvittelemässä vilppejään. Aleksis Kivi näytelmässään Lea kuvailee tätä Sakkeuksen mielenmuutosta ja toimintaa.
S: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi”, sanoi Jeesus. Onko pelastus ihmisen tekemien lupausten varassa?
P: Päinvastoin, pelastus on aina Jumalan lupausten varassa. Jokainen olemme ”synnin vankilassa”, kirjoittaa Paavali Gal. 3:22. Ei meillä ole muuta ulospääsyä synnin, vihollisen ja kuoleman otteesta kuin Jumalan lupaukset Kristuksessa. Raamatussa on satoja, ellei tuhansia Jumalan antamia lupauksia ihmiselle.
S: Nyt sinä yllytät minua tekemään lupauksen hänelle.
P: Kyllä. Ja siihen sisältyy oikeasti suuri siunaus. Itse asiassa sinä olet jo tehnytkin lupauksen Jumalallesi, muistatko?
S: Milloin?
P: Kasteessasi. Lupasit liittyä uskossa Jeesukseen, seurata häntä ja noudattaa kaikkia hänen käskyjänsä.
S: En kyllä ole aina siinä onnistunut.
P: Et niin. Siksi joudumme menemään yhä uudelleen ristin juurelle kuulemaan Jeesuksen sanat: ”Se on täytetty.” (Joh. 19:30.)
S: Olen antanut toisenkin lupauksen, Suomen Partiolaiset -järjestössä. Siinä piti sitoutua liikkeen arvopohjiin antamalla partiolupaus: ”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa (ikäkauden) ihanteita ja olla avuksi toisille.” Mieleeni on jäänyt partiolupauksen tunnus ”Ole valmis”.
P: Adventtikirkon polunkävijöissä on samantapaiset ihanteet ja tavoitteet.
S: Laitoin nuoremman tyttäreni seurakunnan 6–9-vuotiaille tarkoitettuun seikkailija-toimintaan. Mielestäni ihmisen kasvuun, lapsesta alkaen, kuuluu Jumala-suhteen etsiminen ja löytäminen.
P: Ja siihen seurakuntamme lapsi- ja nuorisotyö antaa hyvät työkalut.
S: Lupasit antaa minulle jonkin apuvälineen, minkä?
P: Tässä sinulle Lupaukseni-kortti (kuva yllä), ole hyvä. Lue se, rukoile ja rastita, mitä haluat luvata Jeesukselle. Allekirjoita se.
S: Näyttää mielenkiintoiselta. Kiitos näistä keskustelutuokioista. Olen saanut niistä paljon.
P: Kiitos itsellesi. Siunatkoon Herra elämääsi.
S: Myös sinun.
Teksti ja piirros: Jorma Katainen
Jorma Katainen on Suomen Adventtikirkon kristillisen vastuun jaoston johtaja. God First on kansainvälisen adventtikirkon kristillisen vastuun teema 2017–2020.
