Vuosi 2017 on kääntynyt alkavan syksyn puolelle ja on aika katsoa, mitä kirkon taloudessa tapahtui ensimmäisen puolen vuoden aikana. Kokonaisuutena katsottuna haasteita on riittänyt ja matkan varrella on eteen tullut joitakin yllätyksiäkin, jotka ovat tuoneet ennalta arvaamattomia lisäkustannuksia.
Seurakunnallinen toiminta
Toiminnan rahoituksen perustana ovat kirkon saamat kymmenystulot. Suomalaisten seurakuntien kymmenykset laskivat 1,63 % edelliseen vuoteen verrattuna. Laskettu ennuste koko vuoden osalta on, että ilman käännettä jäämme n. 40 000 euroa alle budjetin.
Sympatia-keräyksen osalta keräyslupa saatiin vasta 10.5.2017, mutta silti alkuvuoden osalta keräystulos on sama kuin edellisenä vuonna. Toki rahallisesti summa on vielä aika pieni, 14 336 euroa, mutta keräystuloksesta on suurin osa aina tullut loppuvuodesta, joten vielä on kaikki mahdollisuudet päästä hyvään Sympatia-tulokseen tänä vuonna.
Testamentti- ja lahjakirjatuloja on aina vaikea ennakoida etukäteen. Alkuvuosi on kuitenkin ollut vähän poikkeuksellinen, koska Unionin rahoittamaan seurakunnalliseen toimintaan ei ole tullut vielä yhtään näitä tuloja.
Myyntivoittoja ja korkotuottoja on puolestaan saatu vähän ennakoitua enemmän, yhteensä 161 000 euroa. Näillä on osaltaan paikattu kirkon toiminnan rahoitustarpeita. Toki tämä ei ole ollenkaan ideaalitilanne, että joudumme jatkuvasti realisoimaan kirkon omaisuutta ja turvautumaan rahoitustuottoihin kirkon toiminnan kulujen kattamiseksi.
Nurmikoti Oy
Osakeyhtiöistä nostan esille Nurmikodin. Alkuvuosi on ollut erittäin kiireinen. Isona projektina on ollut keittiöremontti. Kuten niin usein vanhoissa rakennuksissa, korjauskustannuksia on hyvin vaikea etukäteen ennakoida, ja yleensä ne nousevat paljon suuremmiksi kuin etukäteen arvioitiin. Valitettavasti niin on käynyt tässäkin remontissa. Remontin kuluessa on esiin tullut mm. lahonneita hirsiä ulko- ja väliseinistä, tupajumin aiheuttamia vaurioita hirsikerroksissa, vesikattovuoto jne. Tämä tarkoittaa, että lopulliset remontin kustannukset tulevat olemaan huomattavasti alkuperäistä arviota suuremmat.
Nurmikodin toiminta on myös taloudellisesti haastavaa. Vaikka se on osakeyhtiö, kirkko ei odota, että se saisi siltä osinkoa. Toiminnan pitäisi kattaa omat kulunsa. Kirkolla ei ole taloudellisia edellytyksiä tukea Nurmikotia. Vuonna 2013 kirkko sai Nurmikodin toimintaan 1 050 000 euron testamentin. Vuosien aikana näillä varoilla on tuettu toimintaa ja toteutettu nimenomaan monia kiinteistön tarvitsemia peruskorjauksia sekä katettu osa Nurmikoti Oy:n perustamisen yhteydessä tarvittavasta osakepääomasta. Nyt tämän viimeisimmän remontin jälkeen nämä testamenttivarat on hyvin pitkälle käytetty. Emme voi rakentaa sen varaan, että tällaisia testamentteja mahdollisesti tulisi lisää, vaan toiminnan kannattavuutta täytyy yrittää vahvistaa.
Tässä Nurmikodin toimitusjohtajan Kati Laineen terveiset: ”Nurmikoti Oy:n Villa Aitoranta toimii Ketaran vanhassa kartanossa Tampereen Aitolahdessa. Vanhainkotina toiminta on alkanut jo v. 1956. Monien vaiheiden jälkeen olemme palveluasumisyksikkö, jossa asukkaita on 31 tehostetun palveluasumisen paikalla (ympärivuorokautisen hoivan tarve) ja 5 asukasta palveluasumisen paikalla. Palveluasumispaikat muuttuvat asukkaiden voinnin heiketessä tehostetun palveluasumisen paikoiksi. Toiminnan ja tilojen kehittäminen on jatkuvaa ja kustannukset sen mukaiset. Tavoitteena on saada toiminta tuottamaan niin, että kykenemme olemaan mukana jatkuvasti kehittyvässä vanhus- ja hoivatyössä. Keittiöremontin yhteydessä olemme hakemassa rakennuslupaa 5:lle lisähuoneelle, jotka toisivat talouteen toivottua tuottoa. Samassa yhteydessä Nurmikoti Oy hakeutuu tehostetun palveluasumisen palvelusetelituottajaksi. Palvelusetelillä voi asukkaaksi tulla myös muista kunnista kuin Tampereelta. Villa Aitoranta on kauniilla luonnon läheisellä paikalla, tavoitteena on tarjota myös muistisairaille turvallista ja esteetöntä ulkoilua niin pihassa kuin parvekkeilla. Tällä hetkellä haasteita tuo parvekkeiden kunto ja vapaan liikkumisalueen puuttuminen. Myös asuntosiipien julkisivu kaipaa kipeästi kunnostusta. Tärkeintä meille on asukkaidemme hyvinvointi ja merkityksellisyyden säilyminen myös elämän loppuvaiheessa. Henkilökuntamme on motivoitunutta työhönsä sekä kristilliset arvot omaavaa ja arvostavaa.”
Toinen asia, jota on huolellisesti pohdittu ja jossa on tehty useita laskelmia, liittyi Nurmikoti Oy:n toiminnan aloittamiseen Toivonlinnassa eli Villa Toivonlinna. Yllätykset Tampereen yksikön kiinteistön korjauksissa tarkoittivat sitä, että toiminnan aloittamiseksi tarvittaviin kiinteistöremontteihin ei enää ollut varoja, vaikka ne olisi toteutettu pienimuotoisenakin. Epävarmuutta liittyi myös toiminnan kannattavuuteen. Periaatteessa yksikön olisi pitänyt toimia koko ajan melkein täydellä käyttöasteella ja lisäksi vanhustoiminnan ulkopuolisia majoitustuottoja olisi pitänyt saada nettona 60 000 euroa vuodessa, jotta yksikkö olisi päässyt nollatulokseen.
Vaikka tätä konseptia ei nyt voitu aloittaa, työ jatkuu. Nyt mietitään esimerkiksi Toivonlinnan alueen kaavoituksen kautta mahdollisuuksia senioriasumiseen alueella. Olen hyvin positiivinen tämän mahdollisuuden toteutumisen suhteen, ja muutenkin idea, että alueella on toimintaa ja jäsenistöä lapsista senioreihin, on erittäin kannatettava ja koko aluetta elävöittävä.
Koulutoiminta
Koulujen toiminnan rahoituksen pääperusta ovat valtionosuudet. Toisin kuin joskus kuulee, jokainen neljästä koulustamme saa oman oppilasmääränsä mukaan valtionosuudet. Toisen koulun mahdollista ylijäämää ei siirretä toiselle koululle. Jos valtionosuudet eivät riitä kattamaan koulun kuluja, Unioni kattaa alijäämän muista varoistaan. Kymmenysvarojakaan ei enää moniin vuosiin ole käytetty koulujen alijäämien kattamiseksi siitä yksinkertaisesta syystä, että kymmenyskertymä on niin alhainen, että se ei kata edes seurakunnallisen toiminnan kymmenysperusteisia kuluja.
Koulujen tulos tammi–kesäkuussa oli:
Kopun kristillinen koulu 2 597,31
Siikasalmen koulu 11 628,95
Tampereen kristillinen koulu 29 338,57
Suomen kristillinen yhteiskoulu -128 557,67
Koulujen osalta kirkko oli budjetissaan varautunut Toivonlinnan osalta 160 000 euron vuosialijäämän kattamiseen. Nyt jo tiedetään, että loppuvuosi ei tule olemaan taloudellisesti alkuvuotta helpompi ja koko vuoden alijäämä tulee olemaan 250 000–300 000 euroa. Tämä ei sisällä mahdollisia kiinteistön tarvitsemia lisätukia vaan on pelkästään koulutoiminnan alijäämä ja samalla siis tukitarve. Toivonlinnassa koulun oppilasmäärä on kasvanut, mutta perusopetuksessa valtionosuudet tulevat jälkikäteen. Nyt saamme valtionosuudet 31.12.2015 oppilasmäärän mukaisesti. Kaikki hyöty kasvaneesta oppilasmäärästä ei siis vielä näy talousluvuissa. Toisaalta tätä positiivista vaikutusta ovat jo vuosien ajan heikentäneet harkinnanvaraisen valtiontuen leikkaukset, joiden merkitys on ollut Toivonlinnalle varsinkin lukion osalta merkittävä. Nämä leikkaukset suurella todennäköisyydellä jatkuvat myös ensi vuonna ja täten koulun kokonaistaloustilanne jatkuu haastavana.
Lopuksi
Koko Suomen Adventtikirkon tulos tammi–kesäkuussa oli tappiolla 218 991,44 euroa. Luku on iso, mutta ei poikkea odotuksista mitä talouden suhteen vuoteen 2017 meillä jo budjetteja laadittaessa oli tiedossa. Siitä, mitä pitäisi tehdä ja mistä tämä johtuu, ollaan montaa mieltä. Lähestyn asiaa koulutoiminnasta ja nimenomaan Toivonlinnasta käsin, josta on keskusteluakin aika paljon käyty. Toivonlinna on merkittävä osa kirkon työtä ja se herättää myös voimakkaita tunteita. Joskus kuumentuneet tunteet taitavat vähän sekoittaa faktojakin. Välillä saan vahvoja mielipiteitä niiltä, jotka sanovat, että kirkon talous saadaan kuntoon lopettamalla Toivonlinna. Kirkolla ei heidän mielestään yksinkertaisesti ole enää varaa ylläpitää koulua ja alueen kiinteistöjä. Koulun lopettaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu, jota tämä hallitus pohtisi. Sellaista päätöstä ei ole eikä ole suunnitelmissakaan tehdä. Toki tällä hetkellä koulun alijäämä on liian suuri, mutta tilanne ei myöskään ole se, että mitään ei enää olisi tehtävissä sen pienentämiseksi. Koulun talouden kääntäminen ei tule onnistumaan, jos aina spekuloimme koulun lopettamisella. Koulu ei myöskään menesty, jos vastuu annetaan vain paikallisille toimijoille tai vain Unionille. Yhdessä olemme seurakunta ja Toivonlinna on koko Suomen Adventtikirkon koulu. Tarvitsemme jokaisen jäsenen ja hallintotason yhteistyötä onnistuaksemme. Jos paljon nykyistä taloudellisesti haastavampana aikana ja vielä paljon nykyistä pienempi seurakunta on koulun aikanaan perustanut ja rakentanut, on ihme, että me emme nyt sitä pystyisi ylläpitämään. Jotenkin minusta tuntuu, että koko seurakunnan rukoukseen sekä kunnioittavaan ja rakentavaan yhteistyöhön perustuvaa aitoa yrittämistä ei ole edes kunnolla kokeiltu. Voisimmeko antaa sille mahdollisuuden? Minä ainakin olen mukana.
Harri Saarinen
