Pääkonferenssin ohjesäännönmukaisuusasiakirjaan liittyviä tosiasioita ja sepitteitä
Jos jotakin myyttiä toistetaan tarpeeksi usein ja kuuluvasti, monet ihmiset alkavat pitää sitä tosiasiana. Vuosisatojen ajan ihmiset uskoivat maapallon olevan litteä ja auringon kiertävän maapalloa. Jopa silloiset maineikkaat tiedemiehet ja oppineet opettivat ja toistivat tuota myyttiä. Myytti on myytti huolimatta siitä, kuinka äänekkäästi sitä toitotetaan ja kuka sitä toitottaa.
Sosiaalinen media tulvii myyttejä liittyen asiakirjaan nimeltä ”Regard for and Practice of General Conference Session and General Conference Executive Committee Actions” (Pääkonferenssin yleiskokouksen ja pääkonferenssin johtokunnan toimien kunnioittaminen ja käytäntöönpano”), joka jokin aika sitten hyväksyttiin äänestyksellä vuoden 2018 syyskokouksessa.
Jotkut väittävät, että pääkonferenssi haluaa valvoa jopa sitä, mitä tapahtuu paikallisseurakuntatasolla, ja että kukaan ei ole turvassa sen valvovilta lonkeroilta. Asiakirjaa on nimitetty ”paavilliseksi”, ”protestanttisuuden vastaiseksi” ja ”epäraamatulliseksi”.
Tarkastelemme nyt asiakirjaan liittyvää seitsemää yleistä myyttiä ja tosiasiaa.
Myytti nro 1: Asiakirja on pääkonferenssin liioiteltu yritys keskittää valtaa.
Tosiasia nro 1: Asiakirjassa todetaan itse asiassa seuraavasti: ”Ohjesäännönmukaisuuden suunnittelu ja varmistaminen tulee ensin antaa asiaa lähimpänä olevalle organisaatiotasolle” (sivu 1, rivi 25).
Asiakirjan tarkoituksena on antaa vaatimusten noudattamatta jättämiseen liittyvä asia sellaisen organisaatiotason käsiteltäväksi, joka on asiaa lähimpänä. Vallan keskittämisen sijaan rohkaistaan täysin päinvastaiseen toimintaan. Asiakirjassa kehotetaan ratkaisemaan kaikki vaatimusten noudattamatta jättämiseen liittyvät ongelmat paikallisella tasolla. Jos se ei ole mahdollista, asian käsittelyyn voidaan ottaa mukaan seurakuntaorganisaation seuraavaksi korkeampi taso. Jos esimerkiksi paikallisella piirikunnalla on vaatimusten noudattamatta jättämiseen liittyviä hankaluuksia, joita se ei pysty tai ei halua ratkaista, unioni tai lähetys voi osallistua asian ratkaisemiseen. Tämä pätee kaikkiin seurakuntaorganisaation tasoihin.
Jos pääkonferenssin yleiskokouksessa tai johtokunnassa suoritetussa äänestyksessä ilmenee ohjesäännön noudattamatta jättämistä, pääkonferenssin johtokunta voi osallistua asian ratkaisemiseen.
Myytti nro 2: Asiakirja käyttää epäraamatullista pakottamista.
Tosiasia nro 2: Asiakirja toimii täysin päinvastoin. Siinä sanotaan näin: ”Kun seurakunnan johtajat käsittelevät mitä tahansa ohjesäännön noudattamatta jättämiseen liittyvää asiaa, heidän tulee huolehtia kristillisen oikeusturvan toteutumisesta, johon liittyy runsaasti rukousta ja kahdenvälisiä keskusteluja” (sivu 2, rivi 35).
Asiakirja on suunniteltu luonteeltaan pelastavaksi, ei rankaisevaksi. Se mahdollistaa keskustelua, rukousta ja ohjausta sisältävän prosessin, jonka avulla päätetään, mikä on paras tapa ratkaista ohjesäännön noudattamatta jättämiseen liittyvä asia. Se noudattaa raamatullista sovinnontekoa ja ratkaisumallia, jota kuvaillaan Matteuksen evankeliumin 18. luvussa.
Myytti nro 3: Asiakirja on kovakourainen ja autoritaarinen lähestymistapa ongelmanratkaisuun.
Tosiasia nro 3: Asiakirja mahdollistaa avarakatseisuuden. Se antaa organisaatiotasolle, jonka on havaittu jättäneen noudattamatta ohjesääntöä, 60 päivän pituisen ajan lisäkeskusteluille, ja tarjoaa ratkaisuja haasteelliseen tilanteeseen (sivu 2, rivi 14).
Asiakirjan oikeusturvalausekkeet kehottavat käymään keskusteluja ja miettimään rukoillen mahdollista ratkaisua asiaan, joka liittyy vaatimusten noudattamatta jättämiseen. Asiakirja ei ole kovakourainen, itsevaltainen valtuutus, vaan pikemminkin se varmistaa yhteistyöprosessin ja pyrkii löytämään ratkaisuja ongelmiin, jotka liittyvät ohjesäännön noudattamatta jättämiseen.
Ehdotettujen toimenpiteiden nimeltä ”varoitus” ja ”nuhtelu” tarkoitus on saada organisaatiotasot ajattelemaan maailmankirkon äänestämällä hyväksyttyjen ohjesäännön pykälien noudattamatta jättämisen vakavuutta sekä rohkaista niitä palaamaan sopusointuun maailmankirkon kanssa. Maailmanlaajuisesta edustajistosta koostuvan pääkonferenssin johtokunnan on äänestyksellä hyväksyttävä kaikki varoitukset, nuhtelut ja muut seuraamukset.
Myytti nro 4: Lopullinen määräysvalta seuraamuksia koskien on pääkonferenssin työvaliokunnalla, joka toimii Silver Springissä Marylandissa.
Tosiasia nro 4: Asiakirjassa todetaan selkeästi: ”Sen jälkeen, kun asiaa lähinnä oleva organisaatiotaso on epäonnistunut ratkaisemaan ohjesäännön noudattamatta jättämiseen liittyvän asian ja pääkonferenssin ohjesäännönnoudattamistoimikunta on antanut suosituksensa seuraamuksista, vain pääkonferenssin johtokunta ja/tai pääkonferenssin yleiskokous voi panna suositukset täytäntöön” (sivu 3, rivit 27–30).
Myytti nro 5: Tämä asiakirja muuttaa seitsemännen päivän adventistien kirkkokunnan kulttuuria ja estää omantunnonvapauden toteutumisen.
Tosiasia nro 5: Seitsemännen päivän adventistien kirkkokunnan kulttuuria muuttaa se, että pääkonferenssin yleiskokouksen ja sen johtokunnan äänestystuloksia ei kunnioiteta. Jos joku organisaatiotaso aina paikallisseurakunnasta piirikuntiin, unioneihin ja osastoihin ei kunnioita maailmankirkon päätöksiä, yhteisömme ajautuu organisationaaliseen kaaokseen, pirstaloitumiseen, epäyhtenäisyyteen ja paikallisseurakuntien itsenäisyyttä korostavaan kongregationalismiin.
Kirkkomme edessä on ongelma liittyen siihen, haluaako se pysyä yhtenäisenä maailmanlaajuisena seurakuntaruumiina, joka arvostaa pääkonferenssin yleiskokouksen ja sen johtokunnan tekemiä yhteisiä päätöksiä, vai muuttuuko se löyhästi toisiinsa yhteydessä olevien organisaatioiden ryhmäksi.
Myytti nro 6: Pääkonferenssilla ei ole minkäänlaista organisaatiota, joka valvoisi sen toimia.
Tosiasia nro 6: Pääkonferenssi on tilivelvollinen pääkonferenssin johtokunnalle. Sen vuoksi kevätkokouksessa ja syyskokouksessa annetaan säännölliset raportit. Lisäksi pääkonferenssissa suoritetaan säännöllisesti tilintarkastus taloudellisten ohjesääntöjen noudattamisen seuraamiseksi. Tilintarkastuksen suorittaa itsenäinen ja hyvämaineinen tilintarkastusyhtiö Maner & Costerisan.
Vuoden 2018 kevätkokouksen aikana Maner & Costerisan -tilintarkastusyhtiön edustajat antoivat raportin, jonka mukaan pääkonferenssi oli noudattanut raha-asioiden hoidossa pääkonferenssin toimintaperiaatteita.
Vuoden 2018 kevätkokouksen aikana myös pääkonferenssin talousosasto esitti osana talousraportteja katsauksen nimeltä ”Vastuullinen kymmenysten käyttö”.
Sekä viimeksi mainittu että Maner & Costerisan -tilintarkastusyhtiön raportti ovat luettavissa toukokuussa 2018 julkaistusta pääkonferenssin johtokunnan uutiskirjeestä.
Myytti nro 7: Asiakirja ei ole raamatullinen. Se asettaa toimintaperiaatteet Raamatun yläpuolelle ja on protestanttisen uskonpuhdistuksen vastainen loukatessaan omantunnonvapautta.
Tosiasia nro 7: Seurakuntaorganisaatio on perusluonteinen periaate Uuden testamentin opetuksessa. Pyhä Henki pitää seurakunnan koossa yhteisellä sitoutumisella Kristukseen, yhteisellä uskolla Raamatun opetuksiin, lähetystyöinnolla sekä maailmanlaajuisen seurakuntaorganisaation turvin. Jos jotakin näistä vähänkin horjutetaan, koko seurakunta on vaarassa.
Kirkon toimintaperiaatteet eivät milloinkaan sanele tai syrjäytä yksilön omaatuntoa. Jokainen uskova on vapaa noudattamaan omantuntonsa ohjeita. On aikoja, jolloin rehelliset ihmiset näkevät asiat eri tavoin. Toimintaperiaatteet ovat sopimuksia liittyen kirkon tapaan toimia. Ne määrittelevät sen, miten kansainvälinen, maailmanlaajuinen perhe toimii.
Asia on näin: toimintaperiaatteet eivät määrää, mitä me uskomme, vaan niiden pitäisi ohjata seurakunnan johtajien toimia. Seurakunnan johtajilla on eettinen vastuu pitäytyä päätöksissä, jotka maailmankirkon edustajat ovat pääkonferenssin yleiskokouksessa yhdessä tehneet.
Toimintaperiaatteet eivät ole muuttumattomia, raamatullisia opetuksia, eikä niitä pitäisi milloinkaan kohottaa Raamatun totuuden yläpuolelle. Ne ovat toimintaperiaatteita, joita pääkonferenssin yleiskokouksen tai johtokunnan edustajat voivat muuttaa ja joita joskus onkin muutettu. Mikäli pääkonferenssin yleiskokouksen tai johtokunnan hyväksymä muutos tehdään, se pitäisi tehdä samassa kokoonpanossa, jossa se on alun perin äänestyksellä hyväksytty.
Missä taistelua ei käydä
Myytit eivät ole koskaan hyödyllisiä. Ne johtavat meidät toimimaan pelosta harhakuvitelmien maailmassa. Mikä pahinta, ne saavat meidät luopumaan seurakunnan lähetysnäystä, joka on evankeliumin todeksi eläminen ja julistaminen Kristuksen antaman lähetyskäskyn toteuttamiseksi.
Myytteihin uskominen saa meidät taistelemaan siellä, missä ei ole taistelua, sen sijaan että keskittäisimme hengellisen energiamme ja huomiomme eksyneiden ihmisten tavoittamiseen valmistaaksemme miehet ja naiset Herramme paluuta varten.
Saakoon elävä Kristus täyttää sydämemme ja ohjata ajatuksemme niin, että keskitymme asiaan, jolla on todellista merkitystä: ihmisen ikuiseen pelastukseen taivaan valtakuntaan.
– ANN / Mark Finley
Pohjois-Amerikan osasto (NAD) on vuosikokouksessaan 2018 äänestänyt pääkonferenssin johtokunnan hyväksymää ohjesäännönmukaisuusasiakirjaa vastaan äänin 176–48. Vuosikokous on päättänyt, ettei ohjesäännönmukaisuusasiakirjaa sovelleta osaston alueella lainkaan. Kokous päätti myös esittää pääkonferenssille, että se kumoaa ohjesäännönmukaisuusasiakirjan pääkonferenssin syyskokouksessa 2019.
– NA / Timo Flink
