Sapatti ei ole vain oppikysymys, se on paljon enemmän. Kuvitteellinen seurakuntalaisen (S) ja pastorin (P) keskustelu ajankohtaisesta uskonelämään liittyvästä aiheesta.
P: Hei! Viimeksi kerroit, että Jeesuksesta todistaminen ei ole sinulle luonteenomaista. Miehesi nuiva asenne uskontoosi ei helpota asiaa.
S: Ei niin. Muistatko, kun kerroin tupakoivasta naapuristani, joka heitteli tumppeja asuinalueellamme? (Osa 2, Nykyaika 9/2018.)
P: Huomautit hänelle siitä ja hän suuttui.
S: Keskusteltuani hänen kanssaan ja pyydettyäni anteeksi meistä tuli hyvät naapurit. Olemme pitäneet yhteyttä siitä lähtien. Eilen kävimme seuraavan keskustelun:
– Mihin sinä ja lapset menette joka lauantai, ihan kuin juhlimaan?
– Olemme seitsemännen päivän adventisteja ja menemme kirkkoon.
– Kirkkoon lauantaina?
– Niin, lauantai on pyhäpäivämme, sitä kutsutaan sapatiksi.
– Eikö sunnuntai olekaan pyhäpäivä?
– Alun perin se ei ollut Jumalan tarkoittama lepopäivä. Sunnuntaiksi se muuttui historian saatossa.
– Kiinnostavaa. Tule joskus keskustelemaan lisää.
P: Sait todistaa uskostasi.
S: Olin rukoillut, että tapahtuisi jotakin sellaista. Niinpä lupasin mennä. Sinä mainitsit viime keskustelussamme, että tulee olla valmis vastaamaan, jos kysytään, mihin uskomme perustuu (1. Piet. 3:15). Minua kyllä jännittää, osaanko vastata hänen kysymyksiinsä. Jos hän vaikka kysyy: ”Miksi lepopäiväsi on sinulle niin tärkeä?”
P: Mitä vastaisit?
S: Tarvitsen lepoa ja irrottautumista arjesta. Haluan lepopäivän olevan erilainen päivä. Jos mahdollista, nousen sängystä myöhemmin. Katan aamiaisen erilaisella tavalla. Käyn jumalanpalveluksessa. Saatan kutsua vieraita kotiimme ja seurustella. Ehkä luen ja rentoudun tai kuuntelen musiikkia. Toki tätä ei ole perheenäitinä aina helppo toteuttaa. Elämässä täytyy olla pyhiä hetkiä.
P: Sinun sapattisi rakentuu monenlaisista asioista. Tahtoisitko muuttaa tai lisätä jotakin?
S: Raamatun lukeminen jää arkena vähälle. Onneksi seurakunnassamme on vuorovaikutteinen raamattutunti. Siitä saan paljon. En kuitenkaan kaipaa sellaista pyhäpäivää, jota koin lapsuudessani. Isä pakotti laittamaan pyhävaatteet päälle ja kirkossa piti istua hiiren hiljaa. Tunti oli pitkä aika lapselle. Kokemus oli samanlainen kuin laulussa ”Kirkossa” (Tuli kirkkoon mies ja lapsi): ”Ei monta hetkeä hiljaa tuo ollut pikkupää oli paljon kyselemistä ja paljon nähtävää.”1 Jos kuiskailin veljeni kanssa, kirkkomatka saattoi päättyä selkäsaunaan. Sellaista muistoa en halua jättää lapsilleni.
P: Nykyään sekulaari maailma ”pyhittää” päivän ostamiselle ja omistamiselle, henkiset ja hengelliset arvot saavat jäädä.
S: Sunnuntaina toivutaan krapulasta.
P: Tai se on kotitöiden rästipäivä.
S: Mitä minä vastaan naapurille, jos hän kysyy: ”Saako teidän sapattinanne siivota, jos arkena ei ehdi? Ravistella mattoja, tuulettaa vuodevaatteita?”
P: Hyvä kysymys. ”Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä – –.” (2. Moos. 20:9, 10.) Rikkomisesta langetettiin ankara tuomio, olihan sapatti merkki Jumalan ja Israelin välisestä liitosta.
S: Sanonko siis hänelle, että kunnioitamme lepopäivää ja haluamme noudattaa Jumalan neljättä käskyä? Ja että kotisiivoukset teemme muina päivinä?
P: Niin voit sanoa. Kuusi päivää työlle, yksi lepoon – Jumalan nerokas elämänrytmi luomalleen ihmiselle! Ranskan vallankumouksen aikana (1789–1799) kokeiltiin kymmenpäiväistä viikkoa, joka kymmenes päivä oli vapaapäivä. Työväestö ei pitänyt sellaisesta ja siitä jouduttiin luopumaan.
S: Voin kuvitella!
P: Kun keskustelet naapurisi kanssa, pyri puhumaan selkosuomea. Ehkä hän ei ole perehtynyt hengelliseen sanastoon. Kerro mitä sapatti sinulle itsellesi käytännössä antaa. Sen hän ymmärtää. Jos hän haluaa teologisia argumentteja, yksi hyvä teksti on tämä: ”Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia – hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet.” (Ilm. 14:7.) Kun arvostat sapattia pyhittämällä sen, kunnioitat sen antajaa, Luojaa.
S: Siis selkokielellä ja henkilökohtaisella tasolla.
P: Nimenomaan.
S: Entä jos hän kysyy: ”Voinko opiskella sapattina?”
P: Tapasin kerran opiskelijan, joka kertoi pyhittävänsä sapatin eikä käyttänyt sitä opiskeluun. Sen sijaan hän opiskeli sunnuntaisin ja kertoi sapatin levättyään opintojen sujuneen tehokkaammin kuin jos olisi jättänyt lepäämättä.
S: Minä uskon tuon. Meillä kotona on joskus kireää, kun mies ei ajattele samalla tavalla. Kun pääsen lasten kanssa kirkkoon, mielialani kohenee. Mitä Jeesus sitten tarkoitti sanomalla: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” (Mark. 2:27)?
P: Ihmisen hyvinvoinnista siinä on kysymys. Lepopäiväkäsky ei ole ihmisen kyykyttämistä, ei ihmistä luotu sapattia varten. Sapatti on lupaus paremman elämänlaadun saavuttamisesta. Kun tämän tajuaa, sapattia alkaa oikein odottaa saapuvaksi. Raamattu nimittää perjantaita sapatin valmistuspäiväksi (Mark. 15:42). Siihen kannattaa kiinnittää huomiota.
S: Entä jos naapurini päättelee: ”Monet joutuvat tekemään työtä lepopäivänä sairaaloissa, pelastuslaitoksissa.” Mitä sellaiseen osaa vastata?
P: Yhteiskunnan rattaiden täytyy pyöriä. Lääkärit ja palomiehet palvelevat ja auttavat tehtävissä, jotka on välttämättä hoidettava. Jos sinulla olisi karjatila, jättäisitkö lehmäsi lypsämättä sapattina?
S: No, en todellakaan!
P: Tunsin maanviljelijän, joka ei mennyt sapattisin heinäpellolle, mutta huolehti karjastaan. Sapatti on siis ihmistä ja eläintäkin varten. Jos on mahdollista järjestää työt viettääkseen Herran sapattia, aina parempi.
S: Kuulin, että sinä jouduit vaihtamaan ammattisi sapatin johdosta.
P: Olin liikkeenharjoittaja, ja lauantai oli myynnin kannalta tuloksekkain. Herra johti minut ymmärtämään evankeliumin Kristuksessa. Sitten lepopäiväkäsky tuli eteeni. Aluksi epäröin, mutta kun lopulta aloin viettää sapattia, liikkeeni kannattavuus romahti. Ei elämä siihen kuitenkaan loppunut. Jumala johti toiseen ammattiin, jossa nyt olen.
S: Ei kai jokainen voi vaihtaa ammattiaan sapatin takia?
P: Kokemukseni on, että Jeesus johtaa asioita, kun on kysymyksessä hänen tahtonsa noudattaminen. Rukousta siihen toki tarvitaan ja paljon.
S: Entä jos naapurini kysyy: ”Onko pakko viettää sapattia tiettynä päivänä viikossa? Eikö ole sama asia, kunhan pyhittää jonkun päivän?”
P: Adventisteina tulkitsemme Raamattua niin, että sapatti vastaa kalenterissa lauantaita. Kerro, että sapatti on luomisen mutta myös lunastuksen muistopäivä. Lunastustyönsä päätettyään Jeesus lepäsi sapattina (Joh. 19:42) ja nousi ylös viikon ensimmäisenä päivänä. Näin ajatellen muut viikonpäivät ovat arkipäiviä.
S: Tarvitsiko Luoja lepoa luomistöittensä päätteeksi (1. Moos. 2:2)?
P: Ajattelen, että hän näytti omalla esimerkillään mallin. Tullessaan ihmiseksi Jeesus vietti silloinkin sapattia (Luuk. 4:16). Tätä kaikkea sinun ei tarvitse alkaa selittää naapurillesi. Hyvä keskustelija kuuntelee, kuuntelee, kuuntelee.
Ajattele häntä ihmisenä, joka haluaa tietää, mitä hyötyä hänelle on sapatin pyhittämisestä. Pyri kertomaan hänelle Jeesuksesta. Kun Jeesus tulee hänelle ensimmäiseksi elämässä, hän uudestisyntyy, ja teologiset kysymykset selviävät aikanaan.
S: Tarkoitatko, että koetan välttää menemästä pintaa syvemmälle?
P: En toki. Aina tilanteen mukaan. Jotta voit rakentaa hänen uskoaan, sinun tulee itse olla perillä uskosi perusteista.
S: Totta. Saatamme pohtia hengellisiä asioita oppikeskeisesti unohtaen Jeesuksen taka-alalle.
P: Kristinusko on suhdeuskonto, ei teoriaa. Kun naapurisi tämän oivaltaa, hänen on helpompi ymmärtää myös sapatin oikea merkitys. Kun pyhitämme sapatin, uskomme, että yksin Jeesus voi pelastaa. Lepäämme hengellisesti Jeesuksen ansioissa, poissa omista teoistamme (Hepr. 4:10). Rukoile ennen kuin tapaat naapurisi. Rukous avaa hänen sydämensä vastaanottavaiseksi totuudelle.
S: Niin teen. Kiitos. Kahden viikon kuluttua taas, eikö?
P: Tehdään niin. Muuten, nyt kannattaa harrastaa hiihtoa.
S: Tiedän.
Teksti: Jorma Katainen
1 ”Kirkossa” (Tuli kirkkoon mies ja lapsi), sanat Mirjami Lähteenkorva
Jorma Katainen on Suomen Adventtikirkon kristillisen vastuun jaoston johtaja. God First on kansainvälisen adventtikirkon kristillisen vastuun teema 2017–2020.
