Kuinka pienen traktaatin vaikutuksesta perustettiin seurakunta toiselle puolelle maailmaa
J. W. Thompson Wahroongan seurakunnasta Australiassa pohti, olisiko hänellä varaa lähettää viimeisintä traktaattia siskolleen Mansaarelle Englantiin. Rahat olivat tiukalla ja asiassa mietitytti myös se, lukisiko perhe edes traktaattia. Thompson keskusteli perusteellisesti vaimonsa kanssa. Hän oli kuitenkin varma siitä, että siskon auttaminen löytämään sama rauha Jumalan kanssa, minkä hän oli itse löytänyt, oli kaiken arvoista.
Kului vähän aikaa, ja kirjeet, jotka tulivat takaisin Ludgaten perheeltä läheltä Douglasia, Mansaarelta, olivat rohkaisevia. Vuoden edetessä saarelta saapui lisää kirjeitä. Uutiset olivat suurenmoisia. Thompsonin piti kertoa siitä toisillekin. Australasian Record -lehden (nykyisin Adventist Record) toimittaja suostui siihen, että hyvät uutiset julkaistiin. Helmikuussa 1915 lehden lukijakunta havaitsi, että traktaattien ja lasten sapattikoululuokkien materiaalien jakaminen saattoi kantaa hyvää hedelmää.
Record-lehden toimittaja kirjoitti: ”Muutamien viime kuukausien kuluessa on saatu mielenkiintoisia kirjeitä. Ne paljastavat sen tosiasian, että uskollinen siementen kylväminen ei ole ollut turhaa. Seuraavassa on siteerattu erästä kirjettä:
’Tulet ilahtumaan siitä, että vaimoni ja minä olemme alkaneet levätä Jumalan käskyn mukaan seitsemäntenä päivänä ja pitää sitä pyhänä. Eilen vietimme toista sapattiamme. – – Meille ei ole koskaan aiemmin opetettu, miten Raamattua tulisi lukea, ennen kuin sinä nyt neuvoit, miten se tehdään. Raamatun tutkisteleminen on korvaamattoman arvokasta.
Toivomme voivamme ohjata poikiamme oikealle tielle, ja rukoilemme, että myös he hyväksyisivät sen tien. Mitä enemmän luemme Raamattua sitä enemmän haluamme oppia. Vaimoni on lukenut minulle traktaatista tänään ääneen seitsemästä viimeisestä vitsauksesta. Kaikki on niin selkeää, että emme voi olla ymmärtämättä.
Mikä valtava lupaus se onkaan, että Jumalan kansa voi olla vapaa kaikesta vahingollisesta. Rukoilen, että minut ja rakkaani voitaisiin katsoa sen arvoiseksi. Traktaatissa on enemmän sisältöä kuin yhdessäkään toisessa, jota olen aiemmin lukenut. E. G. Whiten on täytynyt olla suurenmoinen nainen. Hänen kirjoituksensa ovat kauniita ja inspiroivia. Emme voi kiittää sinua kylliksi, mutta kiitämme Jumalaa siitä, että hän antoi sinun sisäistää ohjeet jakaaksesi niitä meille, kuten olet tehnytkin.’” (Lainaus Record-lehdestä, 15.2.1915.)
Noiden sanojen lukeminen lämmitti sydäntä samalla, kun valmistimme muita materiaaleja. Laajemmin ajateltuna tämä tapaus paljastaa, kuinka traktaatit ja kirjallisuus olivat osa Jumalan suuremman suunnitelman toteutumista.
J. W. Thompson jatkoi kirjeenvaihtoa Record-lehden kanssa. Yhdeksän vuotta myöhemmin lehdessä kirjoitettiin:
”Australialla on ollut kunnia voittaa ensimmäinen sapatin viettäjä Mansaarelta. J. W. Thompson Uuden Etelä-Walesin Wahroongalta lähetti kirjallisuutta siskolleen, joka asui Mansaarella. Sitä kautta hän omaksui sapattitotuuden, ja hänen miehensä seurasi hänen jäljessään. Kaksi heidän pojistaan opiskelee parasta aikaa korkeakoulussamme Englannissa. Vanhempi heistä, 25-vuotias nuori mies, haaveilee lähetystyöntekijän tehtävästä Intiassa.” (Australasian Record, 17.3.1924.)
Täydempi kertomus asiasta löytyy brittiläisestä aikakauslehdestä The Missionary Worker. Mansaarella työskenteli kyseisenä ajankohtana pastori A. S. Rodd. Hän raportoi, että saarella kastettiin 8.12.1923 kahdeksan ihmistä.
Adventistien julkaisema kirjallisuus, jota lähetettiin Australiasta Mansaarelle, on tuottanut hedelmää. Ludgaten perhe on kastettu. Se oli suurenmoinen uutinen kerrottavaksi Record-lehdelle.
Uutinen Mansaarella kastetusta perheestä on suurenmoinen, mutta myös se, että toinen Ludgaten pojista meni opiskelemaan Watford Collegeen 1924, on kertomisen arvoinen. Pojista vanhempi oli nimeltään Timms Kenneth Ludgate. Hän oli ensimmäisen maailmansodan veteraani, joka vaimonsa kanssa lähti lähetystyöhön Intiaan. Sen jälkeen hän siirtyi Afrikkaan Helderberg Collegeen, sieltä Southern Missionary Collegeen ja sitten Walla Walla Collegeen. Kirjailijana hän käänsi kaksi kirjaa gujuratin kielelle ja otti myös osaa adventistien seitsenosaisen Raamatun selitysteoksen laatimiseen. Vuonna 1968 Kenneth kirjoitti sapattina pidettävään raamatuntutkisteluvihkoon kolmannen osion, joka käsitteli Jaakobin kirjettä. Timms Kenneth Ludgate, joka oli kotoisin Mansaarelta, kuoli vuonna 1972 Yhdysvaltojen luoteisosassa sijaitsevassa Walla Walla Collegessa.
Tämä kertomus opettakoon meille sen, että jos J. W. Thompson ei olisi koskaan tullut ajatelleeksi lähettää kirjallisuutta Englantiin saakka, Jumalan työtä ei olisi siunattu miehellä, joka tahtoi kuunnella Jumalan kehotuksia ja lähteä lähetystyöhön. Saatamme itsekin pohtia, kehotetaanko meitä sanomaan ystävällinen sana ja tuottaisiko se hyvää hedelmää. Emme koskaan tiedä, mitä kylvämästämme siemenestä kasvaa, mutta Jumala tietää, ja hän saa siemenen kukoistamaan.
– tedNEWS
